Le sette folgori di Assur
Le sette folgori di Assur | |
---|---|
Elokuvan ranskalainen mainosjuliste. |
|
Ohjaaja | Silvio Amadio |
Käsikirjoittaja | Gino De Santis, Sergio Spina, Luigi De Simone |
Tuottaja | Aldo Pomilia |
Säveltäjä | Mario Nascimbene |
Kuvaaja | Tino Santoni |
Leikkaaja | Nella Nannuzzi |
Lavastaja | Franco Lolli |
Erikoistehosteet | Antonio Margheriti, Joseph Nathanson |
Pääosat | Howard Duff, Jackie Lane, Luciano Marin |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Italia |
Tuotantoyhtiö | Apo Film, Globe Films International |
Ensi-ilta | 24. marraskuuta 1962 (Italia) |
Kesto | 90 min. (Italia) |
Alkuperäiskieli | italia, englanti |
Tuotto | 212 938 801 liiraa (Italia) |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
DBCult | |
Le sette folgori di Assur (”Assurin seitsemän salamaa”) on vuonna 1962 valmistunut italialainen elokuva. Tyylilajiltaan historia-aiheista peplumia edustavan elokuvan on ohjannut Silvio Amadio. Sen pääosia esittävät yhdysvaltalaiset Howard Duff ja Jackie Lane.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanhempansa menettänyt kaunis Mirra tuodaan Assyrian kuninkaan Assurbanipalin hoviin Niniveen. Kuninkaan veli Šamaš ihastuu tyttöön, mutta myös Assurbanipal ja Mirra rakastavat salaa toisiaan. Šamašista tehdään Babylonian kuningas ja Mirra lähtee hänen mukaansa. Miehet riitautuvat keskenään neuvonantaja Arbacen juonittelun seurauksena. Arbace tapattaa Šamašin ja babylonialaiset hyökkäävät Assyriaan. Mirra palaa Niniveen, joka tuhoutuu Assurbanipalin suututettua jumalan.[1][2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Howard Duff | … | Assurbanipal |
Jackie Lane | … | Mirra |
Luciano Marin | … | Šamaš |
Giancarlo Sbragia | … | Arbace |
Arnoldo Foà | … | Zarathustra |
José Greci | … | Crisia |
Nico Pepe | … | Namtar |
Luigi Borghese | … | Belas |
Stelio Candelli | … | Hammurabi |
Calisto Calisti | … | Adad |
Omar Soulfikar | … | Emma[3] |
Tuotanto ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Le sette folgori di Assur on kuvattu Cinemascope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä Rooman Cinecittàn studioilla. Siinä käytetään samoja lavasteita kuin samoihin aikoihin tehdyssä Primo Zeglion elokuvassa Io, Semiramide (1963).[1]
Silvio Amadion ohjaustyö on näyttävästi toteutettu pukudraama, jonka suhde historiaan on puhtaasti viitteellinen. Sen tarina ei ole kovin kiinnostava ja näyttelijäsuoritukset korkeintaan keskinkertaisia. Elokuvan kohokohta on lopun suuri vedenpaisumus.[4][5] Se sai kriitikoilta huonon vastaanoton[1] ja tuotti Italiassa melko vaatimattomat 213 miljoonan liiran kassatulot[2].
DVD-julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan englanninkielinen versio on saatavilla Retromedian laadultaan tyydyttävänä aluekoodittomana DVD:nä[4][5].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 279–280. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051
- ↑ a b DBCult Movie Database dbcult.com. Arkistoitu 31.10.2013. Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 8.6.2014. (italiaksi)
- ↑ a b DVD Drive-In dvddrive-in.com. Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b DVD Talk dvdtalk.com. Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Le sette folgori di Assur Internet Movie Databasessa (englanniksi)